Verikosto

Unohtumaton *Kun pimeys laskeutui, alkoi myös hiljaisella aukiolla tapahtua outoja. Tyhjä ja rauhallinen luonto tuntui muuttuvan levottomaksi, jopa ahdistavaksi. Jokainen paikalla mahdollisesti oleva koira pystyi varmasti tuntemaan raskaan ilmapiirin. Tuulen voimistuessa ja kylmän viiman puhaltaessa läpi aukion, keskelle sitä alkoi muodostua heikko usvapilvi maan pinnalle. Se vahvistui hiljalleen, kunnes keskeltä näytti nousevan koiraa muistuttava henkiolento. Ilma viilentyi entisestään, mitä selkeämmäksi henki muuttui. Sen äärirajat piirtyivät terävämmiksi ja usva ympärillä paljasti kookkaan valkean koiran, jonka värityksestä tai yksityiskohdista ei kuitenkaan voinut sanoa mitään. Se oli kuin mikä tahansa Zingerissä nähty henki.* Minä… *Matala urosääni aloitti hiljaisesti, kuin olisi herännyt vuosisatoja kestäneestä unesta.* … olen Unohtumaton. *Ääni vahvistui ja se löysi kantajalleen tyypillisen johtajamaisen voimakkuuden.* Te olette vieneet jotain minulle kuuluvaa! *Neutraali äänensävy vaihtui syyttäväksi. Sen myötä tummat pilvet kerääntyivät tiiviisti yhteen ja mitä pidemmälle tapahtumat aukiolla etenivät, sitä lähempänä myrsky oli nousemassa. Unohtumaton polkaisi etutassuaan maata vasten raivoissaan ja usva lennähti siitä kauemmas. Ensimmäistä kertaa jumalaisena pidetty henki oli suututettu, eikä se voinut tarkoittaa mitään hyvää.* Ahne ja paha veri leviää keskuudessanne. Kauriini on kaadettu, amulettini on viety! Te Suuren lauman jälkeläiset jatkatte kelvotonta, häpeällistä toimintaa minun saarellani. Yritätte saada minun voimani mitättömillä koruillanne. *Unohtumaton otti vauhtia etujaloillaan ja nousi seisomaan takajaloilleen kuin hevonen.* Yrittäkää nyt taistella voimiani vastaan! *Uros iski etujalkansa maahan voimalla ja samalla hetkellä sen ympärille kohosi mustaa savua. Maan alta nousi esiin useita epämääräisiä olentoja, joista syntyi koiramaisia henkiä. Toisin kuin normaalit henget, nämä olivat mustia ja punasilmäisiä, osa jopa pahoinpidellyn näköisiä. Ne naksuivat liikkuessaan ja kuiskuttelivat epämääräisiä sanoja. Osa oli tummempia ja osa vaaleampia.* Kalmat vievät heikkomieliset, jotka voisivat alentua ahneuteen. Ne rikkovat mielenne ja erottavat rakkaanne teistä. Zinger puhdistuu ja Suuri lauma voi viimein nousta uuteen loistoonsa. Parempana ja vahvempana kuin koskaan ennen. Seuratkaa minua ja olkaa voittajien puolella, sillä tätä kamppailua ei maallinen koira voi voittaa. *Unohtumaton nosti kuononsa taivasta kohti ja päästi pitkän ulvonnan ilmoille. Sen ympärillä olevat kalmat iskivät karmeat katseensa kohti aukion koiria ja lähtivät liikkumaan niitä kohti. Taivaalla ukkosti ja sadepisarat putoilivat ensin rauhallisesti, sitten yhä nopeammin maahan. Unohtumaton vajosi takaisin maan alle ja jätti Zingerin asukkaat kalmojensa valtaan. Taistelu yliluonnollista vastaan oli alkanut.*

Ensimmäistä kertaa Zingerin ensimmäinen koira, joka asuu nykyään henkimaailmassa hengen muodossa, on suututettu. Miten jumalaisena pidetty henkiolento voidaan rauhoittaa tai voittaa? Niinpä!

© Liviatar